Voihan opintolaina!

Opintolainan hakeminen ja myöhemmin lyhennys on taatusti jokaiselle opiskelijalle tuttu murhe. Hakiessasi perustoimeentulotukea opiskelijana kesäloman lähestyessä, sinun on ensimmäisenä nostettava opintolainaa, koska se on sinun tuloasi. Yksi helppo keino (en rohkaise ketään päätymään myöhemmin elämässä vaikeuttavaan tilanteeseen) oli ollut aiemmin menettää tahallaan luottotietonsa välttääkseen opintolainan hakemisen. Nykyään luottotiedottomuus ei ole este hakea opintolainaa, lienee pankkikohtainen asia myönnetäänkö luottotiedottomalle opintolainaa vai ei. Nopeasti googlettamalla käytäntö on muuttunut vuonna 2017, joten mikään ei estä luottotiedotonta hakemasta opintolainaa. Minulla ei ole kokemusta elämästä luottotiedottomana, joten kaikkeen en osaa vastata kuin korkeintaan hakemalla tietoa googlettamalla. Olen osannut pelätä ulosottoa teinistä alkaen pitäessäni luottotiedottumuutta vankilatuomiotakin pahempana kohtalona.

Opintolainassa on ollut se hyvä puoli, että se on vielä jotenkin anteeksi annettavissa verrattuna pikavippeihin. Systeemi on ollut joustavampi kuulemani ja löytämäni tiedon mukaan. Opintolainasta on puhuttu myös ilmaisena lainana, vaikka ei se täysin niin mene, vaan se pitää maksaa pois tavalla tai toisella. Ei ilmaisia lounaitakaan ole olemassa. Aiemmin opintolainan nostaminen saattoi ollakin lähes ongelmatonta ja korot eivät olleet vielä ihan pilvissä. Nykyinen tätä maata ja sen kansalaisia piinaava taloudellinen tilanne, ostovoiman heikentyminen ja inflaatio eivät tee opintolainan hakemisesta houkuttelevaa.  Käytännöt ovat muuttuneet paljon opintolainan ehtoihin liittyen: opintolainasta saa osan hyvitetyksi, jos valmistuu tavoiteajassa. Tämä lienee korkeakouluopiskelijoita koskeva käytäntö, jos olen oikein tietoa löytänyt näin ammattikoulun käyneenä ihmisenä. Myönnän, että minulla on joitain puutteellisia tietoja liittyen opintolainahyvitykseen ja lyhennykseen, sillä minun ei ole aiemmin tarvinnut olla tekemisissä opintolaina-asian kanssa yli 10 vuotta aloittaessani ensimmäiset toisen asteen opinnot. Asiat olivat voineet olla myös toisin vuonna 2014 kuin nyt vuonna 2024.

Mitä jos olet valmistuessasi pattitilanteessa: miten lyhennän opintolainaa, jos ei ole edes töitä. Varmasti tällaisia murheita oli ollut vielä 10 vuotta sitten, mutta ottaen huomioon, niin ajat ovat muuttuneet, ja tämä on ensikosketukseni opintolainaan ja sen lyhentämiseen. Olin aloitanut vuonna 2019 nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi opiskelun, josta en koskaan edes valmistunut joutuessani myöntämään väärän alavalinnan johtuen autismin kirjon vaikeuksista. Opiskelut aloittaessani Sjögrenin syndrooman oireet lisääntyivät, joita en osannut yhdistää kyseiseen sairauteen. Luulin olevani vain väsynyt ja syyllisen olevan raudanpuutteessa, johon minulla on riski Sjögrenin syndrooman takia. Todellinen syy väsymykseen oli alkavissa silmäoireissa, joiden myötä olen entistä enemmän herkistynyt sinivalolle ja ensimmäistä kertaa elämässä sain silmälasit tuolloin. Opintolainan nostaminen helpotti hankkimaan uudet silmälasit näön huonontuessa lisää ja samalla tuli ostettua uudet aurinkolasit, kun enää pärjännyt edellisillä aurinkolaseilla tarvittaessani erilaisia vahvuuksia ja jotain muutakin extraa. Nyt työttömänä on taas uusittuva silmälasit ja millaiset linssit siihen tarvitsenkaan sinivalosuojan lisäksi. On tämä kyllä kallis sairaus ja tunnen itseni väliinputoajaksi.

En kadu kuitenkaan, että hain opiskelemaan kyseistä alaa, vaikkei se johtanut tavoittelemaani tulokseen. Minulla oli ollut pitkään kiinnostus vammaistyötä kohtaan, mikä sai minut harkitsemaan lähihoitajaksi opiskelua, mutta lääkematematiikan osalta unohdin koko jutun. Peruskoulussa yksilöllistetyn matematiikan takia toisin taatusti ongelmia, joita ei voi sitten enää korjata, jos olisin ammatiltani lähihoitaja. Suhtaudun asiaan rationaalisesti. Löydettyäni netin kautta ammatit lasten- ja nuoriso-ohjaaja ja sitä kautta erityislasten-/nuorisonohjaajan ammatit, aloin harkitsemaan ohjaajan ammattia, joka mahdollistaisi työnteon minua kiinnostavien asioiden parissa. Ensimmäisenä jäin miettimään, että mitenkäs se matematiikan laita, sillä missään nimessä on halua vaarantaa kenenkään turvallisuutta ja terveyttä ja laittaa muita korjaamaan sotkujani. Hyvä, kun osaan laskea edes 2+2=4. 

Olin kuitenkin niin naiivi, että uskoin tosiaankin valmistuvan pitkään haaveilemaani ammattiin tehden töitä erityisnuorten kanssa. Minulle opintolainan nostaminen oli kova hinta opiskelujen keskeyttämisestä. Jos osaisin katsoa tulevaisuuteen ja aavistanut nykyisen tilanteen, niin olisin miettinyt parikin kertaa ja valinnut sen pienemmän riesan, vaikka se olisi tarkoittanut elämää köyhäillen. Mieluummin vaikka sitten köyhä ja velaton. Onneksi olen saanut pientä helpotusta korkoavustuksesta, josta kuulin viime vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni. Reaktioni oli, että todellako tällainen avustus on oikeasti olemassa ja hain siitä tietoa. Luulin korkoavustuksen hakemusta vaikeaksi prosessiksi kunnes Kelan ohjeiden mukaisesti kirjoitin hakemukseen antamani tiedot, etsin pankista tiedot kuiteista koskien opintolainan korkoa kuluineen sekä lyhennyksen summaa. Se oli minulle todellakin lottovoitto Kelan ilmoittaessa, että korkoavustus on minulle myönnetty ja samoin kävi nyt toisenkin korkoavustushakemuksen kanssa. Kela maksaa pankille tulevat korot tämän vuoden tammi-kesäkuun ajalta ja minun tililleni maksetaan myös korkoavustusta lainan lyhennyspäivänä. Neuvottelu opintolainan lyhennyssumman pienentämisestä pankin kanssa on pelannut hyvin ja olen saanut heiltä selkeät ohjeet. Ihan kauhuissani olin joulukuun lyhennyksestä, joka teki yhteensä korkoineen ja kuluineen lähes 340 €, jonka sain onneksi maksettua pois. Syksyllä oli päällekkäin monta murhetta, sairauden tuomat oireet, oman tulevaisuuden miettiminen ja dystopiset näkemyset siitä, isän kuolema ja hautajaiset sekä stresaaminen hautajaiskuluihin osallistumisesta, sillä jo 10 € maksava elossaolotodistus kirkkoon kuulumattomana oli jo liikaa, minkä onneksi sain tilattua nopeasti, ettei siinä hirveämmin jaksanut ajtella raha-asioita, vaikka jaksoin jotenkin aktiivisesti ottaa selvää, miten toimia jos ei pysty opintolainaa lyhentämään eräpäivään mennessä ja löysinkin mahdollisuuden korkoavustuksesta. On niin raskasta olla aikuinen ja välillä suoraan sanoen v*tuttaa (yleensä vältän voimasanoja, mutta tämä olkoot nyt poikkeus) olla aikuinen, kun omat sisarukseni ovat työssäkäyviä, aikuisia ihmisiä, kun itse olen vain tällainen työttömyysetuudella elävä ihminen, jolla on vähän työhistoriaa takana, eikä ole koskaan mahdollisuuksia nousta suosta.

Monesti olen tuuminut, että jos voittaisin Loton pääpotin, niin ensimmäisenä maksaisin 12 000 € opintolainan pois ja huokaisisin helpotuksesta, että ohi on. Olen aina ollut sellainen ihminen, joka mielellään maksaisi heti pois tai sitten ainakin isompia eriä, että pääsisi velasta mahdollisimman nopeasti eroon. Näin olen tehnyt viimeisimmän DNA:lta ostetun puhelimen, joka vielä palvelee minua, kanssa: äkkiä pois ne vähäisetkin summat, niin ei tarvitse olla vielä vuotta naimisissa sopimuksen kanssa. Jos olisin palkkatyössä, niin mielelläni maksaisin kolminumeroisen summan heti kuin jättäisin parin vuoden riesaksi. Onneksi olen sentään saanut maksettua puhelinliittymän sekä puhelimen ajallaan ilman, että olisin lähestymässä ulostottoa.

Tämän vuoden toukokuussa valmistuin vihdoinkin siihen toiseen ammattiin suorittamalla merkonomin tutkinnon, mistä olen ylpeä, mutta taas toisaalta ahdistunut: mistä saan töitä, kun ei kutsua tule edes haastatteluun, vaikka olen hakenut tietoa, miten tehdään CV ja mitä työhakemukseen on hyvä kirjoittaa ja mitä on taas hyvä välttää. Olen unelmoinut myös työstä kirpputorilla ollessani kiinnostunut kierrätyksestä ja omia keräilyn kohteitani ovat Pentikin, Iittalan, Arabian, Nuutajärven ja Riihimäen lasin tuotanto arvostaessani kotimaisuutta. Pitäessäni aina kädessä jotakin vielä Suomessa valmistettua kahvikuppia näen siinä toisen kädenjäljen. Erikoismyymälät ja ruokakaupat kiinnostuvat myös työpaikkoina, erityisesti joku luontaistuotekauppa suosiessani kotimaista luonnonkosmetiikkaa, ekologisia siivousaineita sekä erilaisia superfoodeja. Viimeksi olin haastatelvani vuokratyöfirmassa hakiessani liikenneasematyöntekijän työtä, mutta kyseinen työ edellytti ajokorttia, johon minulla ei ole varaa eikä minulla välttämättä näkö riittäisi ajamiseen, vaikka minulla ei ole epäilty näkövammaa. Kuivasilmäisyyden arvioin olevan vaikea, ja pidän sitä turvallisuutta vaarantavana asiana liikenteessä, jos väsyn valonarkuuden takia. Ahdistusta myös lisää se, ettei minulla koskaan ole elämässä mahdollisuuksia kouluttautua sellaiseen ammattiin, joka varmimmin työllistää. Nykypäivän koulutususkovaisuus aiheuttaa sen, että työllistyäkseen pitäisi enemmän kouluttautua, vaikka edes sekään ei välttämättä ole portti työelämään. Samaan aikaan haetaan suorittavan tason työntekijöitä ulkomailta, joille voidaan maksaa vähemmän palkkaa, koska eivät osaa pitää meteliä toisin kuin suomalaiset, jotka eivät edes hae kyseisiin töihin.

Yksi vaihtoehto olisi yrittäjyys jaksaessani paremmin itsenäisempää työskentelyä, mutta näillä matematiikan taidoilla ei todellakaan yrittäjäksi ryhdytä, ja nykyajan yhteiskunnassa yrittäminen on riski ALV:n noustessa 25,5 %:iin. Erityisesti se osuu pienyrittäjien nilkkaan. Tämä muutos tulee vain heikentämään kansalaisten ostovoimaa ja hyvin todennäköisesti minäkin yksinelävä saan harkita, mihin rahani laitan, vaikka aiemmin olen pärjännyt juuri ja juuri. Edullisempaan asuntoon en pysty muuttamaan puuttuvien resurssien takia johtuen yksinäisyydestä ja sairaudestani, ja minulla on täällä kaupungissa perhe ja sen yritys lähellä, missä tarvitaan apuani välillä, vaikka en ole palkkalistoilla johtuen yksinyrittäjän resursseista palkata työvoimaa. Jo pahenevien silmäoireiden takia on oltava vähemmän ruutujen äärellä, kun jo pelkkä ruutujen katsominenkin aiheuttaa minulle päänsärkyä, silmäni vuotavat ja ovat aamulla herätessä punaiset ja koko ajan aavikon kuivat. 

Kyllä tämä entistä paheneva meno vain pistää miettimään, miten valtio kohtelee kansalaisiaan. Uskoin vielä kymmenen vuotta sitten hyvinvointivaltioon, mikä oli aivan naiivia minulta. Rahaa laitetaan muihin maihin, ja todellisuudessa se raha menee rikkaampien vallanpitäjien taskuun, eikä oikeasti siihen, mihin luvataan. Oma kansa jonottaa leipäjonoissa, lääkäriin ei pääse, lääkkeet uhkaavat loppua, peruskoulusta valmistuu lukutaidottomia nuoria ja keskiluokkakin on kohta ansassa, ja tämä keskiluokka on se, joka on saanut maksukyvyllään ylläpidettyä palveluiden pystyssä pysymistä. 

Innostun tietysti kirjoittamaan lisää, mutta jospa nyt poistun tietokoneen ääreltä ja lakkaan kuuntelemasta musiikkia, alan syömään ja sitten käyn kaupungin keskustassa.