Kuka kirjoittaa ja miksi?

 Hei, 

Tämä on minun ensimmäinen postaukseni, joka on yllättäen jäänyt keskeneräiseksi. Selatessani luonnokset-kansiota oli tämä julkaisu kirjoitettu tammikuussa täysin julkaisemattomana. Tekstiä olin ehtinyt kirjoittaa muutaman kappalejaon verran, mutta päivitän tämän nyt uusiksi. 

Voin kertoa aivan ensimmäisenä, että olen vuonna 1995 syntynyt nuori nainen. Täytin huhtikuun loppupuolella 29 vuotta. Olen autismin kirjolla ja poden oppimisvaikeuksia. Sairastan myös Sjögrenin oireyhtymää, joka diagnosoitiin ollessani 22-vuotias. Taidan olla Suomen nuorin Sjögren-diagnoosin saanut. 

Olen monta kertaa elämässäni luonut erilaisia blogeja, joihin en ole sitten kirjoittanut yhtikäs mitään tai vain vähän, jolloin blogin pitäminen on vain kyllästyttänyt. Päällimmäisenä syynä siihen aina on ollut se, että en vain kerta kaikkiaan jaksa keksiä mitään kirjoitettavaa, koska en ole tunnetusti se ihminen, joka keksisi kirjoittaa tyhjästä mitä ihan sattuu eikä minulla ole erityistä harrastusta tai mielenkiinnon kohdetta, jota voisin ammentaa blogatessani. Nyt olen ajatellut, että olkoot tämä bloggaaminen vain tällaista omaa ajanvietettä näin työttömänä.

Monien blogeja selatessa olen huomannut niissä olevan joku tietty teema: käsityöharrastus, elämä oman tai lapsen vamman/sairauden keskellä tai jopa oma kahvinjuontiharrastus. Olen tuntenut olevani ihan pulassa, ettei minulla ole tällaista erityistä, mihin tähdätä blogissani. Ihan jo oikeassa elämässäkin koen olevani täysin ulkona muiden jutuista ja kyllästyn helposti monien keskustelun aiheisiin. On niin vaikeaa keskustella ihmisten kanssa pitsinnypläyksestä tai jääkiekosta. 

On minulla joitain mielenkiinnon kohteita, joista pidän: kotimainen keramiikka- ja lasituotanto (Pentik, Arabia, Iittala, Nuutajärvi, Riihimäen lasi), luonnonkosmetiikka ja kotimaisena käsityönä tehdyt korut. Kierrän usein kirpputoreja ja kierrätysmyymälöitä, joista pääasiallisesti ostan itselleni vaatteita ja astiastoa kaappeihin. Rakastan pukeutumisessa kauniita yksityiskohtia, että välillä sitä tuntee olevansa kuin koriste itsekin. Tunnen itseni naiseksi niissä vaatteissa.

Ihailen aivan erikoisia ihmisiä, olivat he sitten artisteja tai ihan vain tavallisia ihmisiä. On vain piristävää nähdä katukuvassa jotain keskivertoporukasta poikkeavaa tai ihastella jonkun ainutlaatuista taidetta, tuotosta. Ihan esimerkkinä David Bowie vetoaa minuun eriskummallisen olemuksensa ja persoonansa vuoksi tunnistaessani samanlaisia piirteitä itsessäni: outo, ujo ja erilaisilla rooleilla leikittelevä henkilö. Tämä kuulostaa hullulta, mutta itseäni on myös kiehtonut roolihahmojen saappaisiin astuminen, mikä voinee selittyä autismilla. Tämä on saanut minut ymmärtämään paremmin autismia, erityisesti naisten autismia, mitä enemmän olen lukenut maskaamisesta ja naispuolisten autistien kiinnostuksesta teattteriin, ilmaisutaitoon ja taiteeseen. Saatan yleistää naispuolisten autistien mieltymyksiä ja tiedän kyllä, ettei se taatusti päde kaikkiin.

Katsotaan nyt, mitä tästä oikein tulee. Olen pahoillani, jos teen kirjoitusvirheitä, sillä näköni on nykyään heikko ja tuntuu, etten tahdo hahmottaa enää millään pieniä kuvioita/tekstiä ja kaiken lisäksi kirjoitan tietokoneella, jossa näppäimistön lähes kaikki näppäimet ovat jumissa.